|
|
|
|
|
| Tekijät: Markku Saiha |
| Kampanjahinta : 19 € (Norm. 49 €) | Kieli : Suomi |
| ISBN : 978-951-0-35159-8 | Julkaistu 04/2009 |
| Sidosasu : Sidottu | Sivuja : 184 |
|
|
Markku Saiha on aina palannut rantaan, katsellut horisonttiin ja miettinyt merelle lähtemistä. Veneellä, laivalla, talvella kelkalla, suksilla tai kävellen. Valokuvaajana, kalastajana ja Itämeren rannan asukkaana. Meri on aina kuulunut erottamattomana osana hänen elämäänsä.
Itämeri muuttuu, ja se näkyy laivaliikenteen kasvuna ja uuden ydinvoimalan syntynä. Kehityksen suunta on selvä ja tahti vakaa. Harva meistä on kuitenkaan havahtunut huomaamaan, että vuosisatainen saariston pienkalastajien ammattikunta on katoamassa ja sen mukana on poistumassa merkittävä osa rannikon kulttuuriperintöä ja luonnonmaisemaa. Merelle ei enää syty kalastusvaloja. Ennen sääteli luonto, tänään määrää ihminen.
Kirjan vahvat kuvat ovat muistoja matkoista niin tyynelle kuin tuulisellekin Itämerelle. Tuhansista valotuksista on esiin noussut kuvaajalle tärkeitä otoksia, jotka jonain päivänä – muistin jo himmetessä – toivottavasti palauttavat meren suolaisen tuoksun ja veneiden äänet takaisin tajuntaan. Tämä upea ja koskettava kuvateos on myös visuaalinen kannanotto yhteisen Itämeremme suojelun puolesta.
|
 | | Docendon muut kirjat sisältää kirjoja eri aihealueilta. |
Kirja-arvosteluMarkku Saihan maalauksellisissa merivalokuvissa on lähes aina syksy tai talvi. Kesäinen saaristolaisidylli ei Saihaa kiinnosta - enemmänkin vuodenaikojen välitilassa odottava kylmä meri ja sen karut rannat. Jään keskellä kyntävä laiva tai ohi lentävä alli ovat Saihan valokuvissa yhtä yksinäisiä suuren sinisen äärellä. Samaa vettä kaikki, Saiha muotoilee. Ihminen ja luonto ovat sittenkin yhtä tai ainakin yhtä orpoja pirulaisia tässä kaikkeudessa.
Saihan projekti nousee rutiininomaisen luontokuvauksen yläpuolelle. Kun katsoo hänen näkymäänsä vaahtopäillä teutaroivasta rahtilaivasta Porin Reposaaressa, saattaa hetken aikaa luulla katsovansa Caspar David Friedrichin maalausta - kylmää, kauheaa, surullista ja siksi niin tavattoman kaunista. Saihan suosima estetiikka on goottilanen: Caspar David Friedrichin tapaan Saiha on vähäsen romantikko ja suuresti kauhuromantikko.
Kummallakin taiteilijalla horisontti siintää kaukana etäisyydessä ja maiseman avaruus kutistaa ihmisen juuri niin olemattomaksi kuin hän kaikkeudessa on. Meri säätää ja ihminen tottelee. Vaikka Itämeren rannalla onkin väkevästi Itämeren luonnon asialla, Saihaa huolettaa eniten kaikkein uhanalaisin laji: saariston ihminen, jota mikään direktiivi ei suojele sukupuutolta.
Kauppalehti Optio 11/2009
Tommi Aitio
Kuvat ovat tyypillistä Saihaa. Osan niistä muodostavat upeassa valossa kuvatut, huolellisesti sommitellut maisemat ja lintukuvat. Niistä melkein aistii suolaisen meriveden pärskähtävän kasvoille ja kuulee tuulen viuhunnan mastossa tai yksipyttyisen Wikströmin putputuksen matkalla silakkarysälle.
Teos toimii hyvin kuvakirjana. Kuvat antavat monipuolisen kuvan Itämeren suolantuoksuisista tuulista, tyynistä syysilloista, lumimyrskyistä ja kalastajien työstä. Toinen taso avautuu lukijalle, joka lukee tekstit. Meri ei ole vain virkistäytymispaikka, se on luonnonvoima, jonka kanssa voi elää vain, jos sitä kunnioittaa.
Luontokuva 4/2009
Kari Loimu
|
|
|
