Voittamisen_taito_suvorov_kirja
Markku Salomaa
ja Aimo Ruusunen ovat toimittaneet ja kääntäneet  harvinaislaatuisen teoksen. Voittamisen taito – venäläisen sotataidon klassikko on ensimmäinen suomennos Aleksander Surorovin (1729–1800) tunnetuimmasta kirjasta Nauka podezdat. Teos ottaa kantaa muun muassa kiinnostavaan kysymykseen: oliko Venäjän kansallissankari suomalainen talonpoika ja selittää miksi venäläinen sodankäynti on aina ollut hyökkäyksellistä. Ukrainan, ja viimeksi Syyrian kriisien perustalta venäläisen ajattelun ja sotataidon tunteminen on edelleen ajankohtaista.

Toimitustyön vaativuutta on lisännyt se, että käännettävä teksti on ollut suoraan kirjan ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1806. Ruususen ja Salomaan on oltava perillä venäjänkielen kehityksestä ja venäjänkielisistä paikannimistä sekä tiedettävä henkilöistä, joihin Suvorov viittaa. Voittamisen taidon kuvitetun käsikirjoituksen lisäksi kirja sisältää osiot Suvorovin elämästä ja hänen merkityksestään venäläiselle sotataidolle Napoleonin sodista ydinaseiden aikakaudelle.

Tuoreita ajatuksia

Generalissimus Suvorov on venäläisen sotataidon perustaja (Generalissimus = korkein mahdollinen sotilasarvo, jonka Stalin omi myös itselleen). Suvorovin  ajatukset elävät vielä tuoreina, sillä alkuperäisteos kuuluu yhä Venäjän upseeriston lukemistoon, ja Venäjän sotavoimien hyökkäyksellisyys perustuu edelleen Suvorovin ajatuksille. Nyt suomennettu Voittamisen taito valottaa näkemyksiä venäläinen  sodankäynnin taustalla. Suvorov ei tuntenut muita taistelutapoja kuin hyökkäyksen. Viivytys, vetäytyminen ja puolustus olivat vain valmistelevia ja hyökkäykselle alisteisia toimia.

”Mallihyökkäys vihollisen linjaan. Hyökätään vihollisen ensimmäiseen linjaan! – pistimin – uraa! Joukkueenjohtajat: pistä – pistä! – miehet: uraa! – kovalla äänellä. Lyhyt vetäytyminen.”

Katariina II arvosti Suvorovia, kun taas Paavali I:stä  ärsytti Suvorovin itsetietoisuus, halu toimia itsenäisesti ja  suoranainen itsepäisyys.

Suomalainen tausta
Mikä meidän suomalaisten kannalta kiinnostavaa: Suvorov piti itseään suomalaisena, vaikka hän oli Venäjän kansalainen. Hän oli avoimen ylpeä suomalaisista talonpoikaisista juuristaan ja viihtyi hyvin perintötilallaan Novgorodin Karjalassa. Suomalainen tausta käy selväksi – tosin venäläiset ovat yrittäneet sen vesittää. Venäläislähteiden mukaan Suvorov syntyi Moskovassa ja kuoli Moskovassa. Suvorovin isoisä on kuitenkin syntynyt Novgorodin Karjalassa, Kamenkan kylässä. Alue oli tuolloin etupäässä suomalaisten asuttama, eikä paikkakunnalla puhuttu lainkaan venäjää.

SuvorovVenäläisten lähteiden Suvorovin syntymän sijoittaminen Moskovaan on tarkoituksenhakuista – generalissimus Suvorov on liitetty erottamattomaksi osaksi venäläistä isänmaallista legendaa, että totuus saa tehdä tilaa tulkinnoille. Kuitenkin  Suvorov syntyi  isoisänsä lailla Kamenkassa, Kontšanskojen kylässä. Hän piti itseään kaikissa kirjoituksissaan yksinkertaisesti suomalaisena. Hän puhui syntyperäistä ja täydellistä suomen kieltä. Jos peruutetaan vielä himpun verran kauemmaksi Suvorovin sukujuuriin, niin ne vievät aikaan jolloin Ruotsin valtio pakkosiirsi valloitettuun Inkeriin suomalaisia ja ruotsalaisia käsityöläisiä, porvareita sekä talonpoikia. Tämän porukan mukana siirrettiin myös Suvorovin esi-isä, ensin Räisälään vuonna 1618 ja 1622 Kamenkan kylään. Eli Suvorov on myös inkeriläistä perua.

Kuulu sotapäällikkö taisi hyvin kieliä. Suomen ja venäjän lisäksi Suvorov osasi saksaa, ranskaa, italiaa, puolaa, turkkia sekä vähän arabiaa ja persiaa. Tullessaan Värälän rauhansopimuksen jälkeen Suomen käskynhaltijaksi, Suvorov oli kokenut sotapäällikkö. Suomessa hänen toimikautensa päättyi vuoden 1792 lopussa.

Suvorovilla oli omaisuutta: kiinteistö Moskovassa, maatila ja yli 9000 maaorjaa, joista tulo oli 50 000 vuodessa. Maaomaisuuden lisäksi hänellä oli 100 000 ruplan arvosta jalokiviä. Suvorov oli aviossa ja pariskunta sai tyttären Natalian. Natalia avioitui kreivi Nikolai Zubovin kanssa. Tämä  osallistui upseerisalaliittoon tehtävänään surmata tsaari. Suvorov erosi puolisostaan Varvarasta tämän uskottomuuden vuoksi. Varvara yritti kaikin keinoin saada osaa Suvorovin omaisuudesta. Kirjassa Suvorovin sodankäyntistrategioiden lisäksi  kerrotaan sujuvalla tavalla  muutakin kiinnostavaa tietoa Suvorovin elämästä ja ajatuksista  aikalaisviitekehyksessä.

Ottiko Mannerheim oppia?

Suvorovin kuuluisuutta kuvaa se, että hän oli myös Italian ruhtinas ja Rymnikskin kreivi, nämä tsaari Paavali I:n hänelle myöntämiä arvonimiä. Miehestä on kirjoitettu Venäjällä lukuisia teoksia ja tutkimuksia, mutta Suomen sotahistoriassa jostakin syystä hänet sivuutetaan vain maininnalla. Ruususen ja Salomaan kääntämä teos paikkaa tätä vajetta.

Suvorov oli monin tavoin aikansa kuuluisuus ja myös suurin sotapäällikkö Euroopassa – suorastaan nerokas ylipäällikkö. Todennäköisesti Mannerheim venäjän kieltä sujuvasti taitavana, lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleena, tunsi ja tiesi Suvorovin opetukset ja sotastrategian ja oli  lukenut hänen teoksensa.

Onkin mielenkiintoista pohtia kuinka paljon karjalais- ja suomalaistaustaisen Suvorovin ajatuksia ylipäällikkö Mannerheim omi omaan sotastrategiaansa – vai omiko?  Entä miten paljon Suomelle oli hyötyä siitä, että Mannerheim tunsi venäläisen sotastrategian?
Piirros_SuvorovAleksander Suvorov oli lyömätön, operatiivisena johtajana nero, joka palveli läpi armeijan  kaikki sotilasarvot alokkaasta generalissimukseksi. Hän johti yli  kuusikymmentä taistelua ja voitti ne kaikki. Voittamaton Suvorov ei siis ole legenda. Poliittisia strategioita hän ei kuitenkaan koskaan oppinut  ymmärtämään.

Suvorov toimi vuosina 1790–1792 käskynhaltijana Venäjän valloittamassa Kaakkois-Suomessa. Suomalaisille generalissimus oli helppo tuttavuus: hän osasi kieltä ja  tunsi kansanlauluja – eikä koskaan nostanut asetta suomalaisia vastaan. Suvorov kohtalona oli menehtyä keuhkokuumeeseen toukokuussa vuonna 1800.

Harvinaislaatuinen teos

Kirja tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tietoa Suvorovista henkilönä. Se valottaa myös kappaletta Suomen historiaa. Suvorovin sotastrategia on harvinaislaatuista  luettavaa ja osuutta valottaa runsas kuvamateriaali. Kirjan ote pitää loppuun saakka Putin palaa menneisyyteen -kappaleen myötä. Suositeltavaa ja kiinnostavaa lukemista.


”Nopean toiminnan joukkojen luominen puolestaan perustuu niin kutsuttuun syvien operaatioiden oppiin. Itse asiassa Venäjän uusin sotilaallinen oppi on kokonaisuudessaan vain uusin versio syvien operaatioiden opista, jossa syvyydellä tarkoitetaan toiminnan ulottamista oman alueen ulkopuolelle – sinne, mistä uhan oletetaan tulevan. Vihollinen on tämän opin mukaan ensin lamautettava koko sen oman puolustusvyöhykkeen syvyydeltä samanaikaisesti ja sitten lyötävä aktiivisin operaatioin vihollisen omalla alueella. Operaatiot käynnistetään ennalta ehkäisevästi eli ennen vihollisen oletettujen hyökkäystoimien alkamista”, Ruusunen ja Salomaa toteavat teoksen loppussa.


Euroopan sotahistorian dosentti (VTT), tietokirjailija ja historioitsija Markku Salomaa on toiminut tutkijana muun muassa Suomen Akatemiassa. Aimo Ruusunen (s. 1948 Tyrvää) on suomalainen toimittaja ja filosofian tohtori.

Aleksander Suvorov, toim. Aimo Ruusunen, Markku Salomaa: Voittamisen  taito – Venäläisen sotataidon klassikko (Docendo, 2015, 158 sivua). Kirja on saatavana kirjakaupoista kautta maan ja tilattavissa netistä Docendo.fi-kirjakaupasta.