Tietokirjan tekeminen on kustantajan näkökulmasta pitkä prosessi. Maallikon ja joskus kirjailijankin katsannossa kirja saattaa vaikuttaa valmiilta, kun kirjailija on toimittanut valmiin käsikirjoituksen kustantajalle. Tai viimeistään silloin, kun kirja tulee painosta. Tai kun se on kirjakaupassa myynnissä.

Ei, ei. Kustantajan näkökulmasta kirja on valmis vasta kun joku on sen lukenut. Silloin se prosessi, joka on paljon aikaisemmin alkanut ideana kirjailijan päässä ja jonka aineellisen tuotoksen joku on ostanut, vienyt kotiin ja avannut sohvalla, on päätepisteessä. Tai ehkä ei vielä silloinkaan, koska kirjailija ja kustantaja toivovat, että lukija jakaa oman kokemuksensa toisille ja saa toiset ihmiset kiinnostumaan samasta kirjasta.

Matti Jalasvuoren käsikirjoitus, josta syntyi kirja ”Virus – elämän synnyttäjä, kuoleman kylväjä, ajatusten tartuttaja”, oli kevättalvella kuin pilven takaa putkahtanut auringonsäde. Rohkea ja kunnianhimoinen teksti uudelta tekijältä sellaiselle kentälle, jota hallitsi pari vanhaa tekijää. Populaaritiede on ala, jolla julkaisemista akatemia ei varsinaisesti kannusta. Se on harmi, koska kovistakin tieteistä syntyy kiinnostavia tuloksia, joista muutkin kuin tutkijan kollegat lukisivat mielellään. Siksi Matin urakka sai kustantajan nostamaan näkymätöntä hattuaan.

Virus_kirja_Matti_JalasvuoriKustannussopimus allekirjoitettiin, Matti toimitti käsikirjoituksen ja muokkasi sitä lopulliseen muotoon yhdessä kustannustoimittaja Panu Väänäsen kanssa. Nimeä mietittiin pitkään (”Kosmoksen kapellimestari” oli pitkään työnimenä) ja kantta väännettiin viime hetkeen. Kirja tuli painosta ja lähti kirjakauppoihin.

Ja mitä sitten? Vasta sitten alkaa raaka työ, jonka tarkoitus on taata, että kirja löytää lukijansa. Kirjasta tiedotettiin tiedetoimittajille, lähetettiin lehdistökappaleet ja muistuteltiin perään. Sitten odotettiin.

Entisenä toimittajana tiedän, että kiireiselle journalistille kirjasta kirjoittaminen on haaste. Kirjan lukeminen vie aikaa ja vaatii vaivaa. Miksi käyttää muutama päivä kirjan lukemiseen, kun tiedeuutisia löytyy kätevästi verkosta ja ne voi kääntää suomeksi? Vastaisin: siksi, että suomalainen tiede näkyisi. En usko, että kenenkään mielestä Suomessa kustannetaan liian paljon hyvää tiedekirjallisuutta, joka popularisoi kovia tieteitä. Jokainen kirja on tekijältä ja myös kustantajalta iso panostus. Kirja ei leviä, ellei se näy mediassa, ellei media jaksa olla kiinnostunut.

Tänä aamuna Hesarin tiedesivu sai hymyilemään. Maija Karalan kirja-arvio Matin kirjasta oli suitsuttava. Se saa toivottavasti tieteestä kiinnostuneet ihmiset hankkimaan Matin kirjan ja muut ihmiset kiinnostumaan tieteistä, jotka ovat kovia. Nyt toivotaan, että tieto kirjasta leviäisi kuin virus.

Virus_kirja_docendo